Hevosvalokuvauksen kuusi haastetta

Hevosvalokuvauksessa on hyvä pitää mielessä muutama kohta, joihin erityisesti kannattaa kiinnittää huomiota. Erityisesti ihmisen ja hevosen valokuvaus yhdessä ei ole ihan helppo nakki, mikä vaatii niin kuvaajan kuin kuvattavien hyvän yhteistyön lisäksi monien muiden seikkojen huomiointia.

1. Ilmeet

Valokuvien mallit ovat kovan paikan edessä, sillä heiltä vaaditaan samaan aikaan sekä luonnollista että nättiä ilmettä. Kuten tässä ylläolevassa esimerkissä; luonnollisuus korostuu, mutta kohteet eivät toteuta jälkimmäistä vaadittua arvoa.

2. Assistentit

Hevosia valokuvatessa monesti on vaarana, että jostain kummallisesta syystä kameran ja valokuvattavan kohteen väliin ilmestyy jokin ylimääräinen värjäymä. Kuvaajan onkin syytä tarkistaa onko linssissä jokin iso roska, vai onko kameran eteen vaeltanut kenties jokin kavioeläin.

3. Tausta

Tarhassa valokuvaaminen ei ole kaikista varmin paikka saada hevosista hyviä yksityiskuvia, ainakaan silloin kun tarhakaverit eivät ole niitä penaalin terävimpiä kyniä.

4. Kohteen etäisyys

Kun hevosesta halutaan kokovartalokuva, sijoita itsesi niin, että kuvassa näkyy enemmän kuin yksi turpakarva. Toisaalta, jos hevosesta haluaa ottaa nykyaikaisen turpie-kuvan, suosittelen lämpimästi tätä kuvakulmaa.

5. Hyvät yöunet

Mallien on syytä näyttää parhaat puolensa kuvauksissa, mutta harvoin se onnistuu väsyneenä. Hyvät yöunet saattavat taata sen, että kohteet pysyvät hereillä läpi koko kuvaus-session. Aina ylenpalttinen nukkuminenkaan ei auta, ja vasta jälkikäteen kuvia selatessa voi huomata sen, miten moni kuva näyttää tismalleen samalta kuin tämä yllä oleva.

6. Eläinlajin tarkastaminen

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä; hevosvalokuvissa varmasti tärkeintä on tarkistaa huolella se, mitä eläinlajia kuvaa. Viime kesänä oli tarkoitus kuvata hevosia, mutta otin nähtävästi muutaman otoksen hapsupäisestä hirvestä.


Lopputulos
Kun lähestulkoon kaikki edellämainitut asiat menevät pieleen, lopputulos voi olla pitkältikin tämännäköinen:

Minnin bileet

Satuin viimeviikonloppuna katsomaan ikkunasta hevosten laitumelle silloin, kun Minni sai hepuli-kohtauksen; pukkia pukin perään, hirveitä laukkakiihdytyksiä ja vaativan tason koululiikkeitä. Mieleeni herää usein kysymys siitä, miten noin paksu poni jaksaa tehdä mitään tuollaista? Minni ilmeisesti haluaa pitää vaan kunnostaan huolta, tai viihdyttää itseään ja tarhakavereitaan. Pukkikoneen liikkeistä sain taltioitua kameraan vain pienen osan, sillä kameran haussa ja virittelyssä meni sen verran aikaa, että Minsku alkoi jo hyytymään.

Pahoittelen jo heti tähän alkuun, että näitäkin kuvia on paljon(!) sillä en osannut karsia vähemmällekään näitä. Kuvat on otettu ikkunan kautta, joten siksi nuo aitanauhat ja tolpat ovat ikävästi tiellä kokoajan.

Vastaan tuli ilmeisesti näkymätön seinä, johon poniini törmäsi

Myös Lady otti muutaman raviaskeleen

Täysiä!

Tylsähän sitä oli yksin riekkua, joten Minni tuli siihen tulokseen, että turha sitä on yksin pomputella. Minun harmikseni leikki loppui liian aikaisin, sillä olisin kovin mielelläni kuvannut tuota menoa vielä pidempäänkin, mutta varmasti uusia tilaisuuksia koittaa vielä!

Riimuharjoituksia Jullen kanssa -video

Julle keksi nyt hiljattain sen, että aamuisin ennen uloslähtöä söisi mieluummin oman riimunsa, kuin pukisi sen päähänsä. Aikaa meni useita minuutteja ponin kanssa tapellessa, kun riimu ei mennyt millään oikeaan osoitteeseen. Lähdettiin Jullen kanssa harjoittelemaan uudelleen riimun laittoa, ja nyt se jo sujuu paremmin. Vielä on vähän hätäistä puuhaa, mutta ehkä se poni taas kohta tajuaa sen, että nopeammin pääsee ulos kun antaa pujottaa riimun rauhassa sen päähän. Kokosin videon tuosta riimunlaitosta, ja kuvausten välillä oli viikko eroa. Videota sain nopeuttaa aika reippaasti, mutta pääperiaate näkyy miten mahdoton poni oli yhdessä vaiheessa, ja lopussa riimu menee päähän noin 7 sekunnissa (ei nopeutettu). Huomasin itsekin, että namit tulivat myöhässä tuossa videolla, mutta olen yrittänyt tsempata ja ajoittaa ne paremmin.

linkki videoon

Näin jälkeenpäin videolta katsottuna tuo lähinnä huvittaa, mutta aamuisin ei paljoa naurattanut, kun tuota riimua sai ähertää loputtomiin! :D

Hevosten tarhat ovat olleet nyt heinäpaikan luona ihan super liukkaat, joten hevosillakin on ollut kova työ pysyä pystyssä kun kengättöminä elelevät. Äite kävi levittämässä kutterinpurua, mutta ei se kauaa siinä liukkaan jään päällä pysynyt. Ja hiekkaa ei tuonne voida viedä, kun tuossa kasvaa ensikesänäkin heinä, joten vaarana on että nuo syövät sitä hiekkaa sitten samalla. Näinollen heppojen liikutuskin on ollut ihan mahdottomuus, mutta onneksi niillä on isot tarhat joiden lumisissa kohdissa ne pääsevät liikkumaan vapaasti ihan hyvin, vaikka eihän se sama asia ole kuin kunnon liikutus. Josko tilanne paranee nyt pääsiäisen aikana kun ilma lämpenee?

Nyt on ollut myös aivan ihanat kelit valokuvaukselle! Ja mitäpä muutakaan olisin kuvannut, kuin heppoja, tosin yhtenä päivänä napsin myös muutamia kuvia Laku-pupusta. 

Oliver vietti 3-vuotis synttäreitään tiistaina kelkkailun merkeissä

Näihin kuviin ja tunnelmiin mukavaa pääsiäistä kaikille! Muistakaa syödä suklaamunia ja keriä heppakavereistanne ylimääräiset karvakerrokset linnuille pesätarvikkeiksi, sillä niin aion minäkin tehdä :)