... ja sen mukana lähes puoli metriä lunta, sekä paljon sähkökatkoja. Kaikeksi onneksemme meille vedettiin syksyllä maakaapeli, joten meillä ei pahemmin sähkökatkoja ollut; enimmillään oli viime yönä 6 tuntia sähköt poikki. Hevosille jätetään talliin aina yksi valo yöksi päälle, ettei niiden tarvitse ihan pimeässä olla. En osaa sanoa miten ne reagoivat pimeyteen, mutta aamulla talliin mennesä oli melko tavallinen tunnelma; Julle tervehti iloisesti, Minni roikkui oman ovensa päällä, Lady kuopi, Sikke söi kaltereita, sekä Bansku ja Vappu hörähtivät omasta ulkoboksistaan.
Tutuillamme melko lähellä meitä on ollut jopa useamman vuorokauden sähköt poikki, mutta toivottavasti heilläkin helpottaa pian. Nostan hattua kyllä niille sähkömiehille, jotka tekevät lähes yötä-päivää hommia jotta sähköt saadaan jokaiseen talouteen.
Onko teillä ollut pahoja sähkökatkoja?
Tässä hieman vertailukohdetta; kuvien oton välillä on pari päivää eroa. Olen kyllä super-iloinen, että lunta tuli vihdoin! Kumpa se nyt vaan ei sulaisi heti pois.
Poneille ulkoilu on tässä lumimäärässä melkoista urheilua, etenkin silloin kun joku isommista ajaa niitä edellään. Banskulla ja Vapulla on lunta mahaan asti, ja isompia pitkäkoipeliineja tilanne luultavasti vaan naurattaa. Heinien vieminen laitumelle on suoraan sanottuna rankkaa puuhaa, kun yrittää vetää maitokärryjä perässään tuossa hangessa ~100 metriä.
 |
| ©Riikka Tuomi |
Hienohelma Julle ei suostu koskemaan lumeen muutakuin sen verran minkä täytyy. Ori-poika piehtaroi aina oman heinäkasansa päällä, tosin viime kerralla sihtaus meni hutiin, ja Julle pyörähti suoraan hankeen. Kuitenkin joka aamuisiin rutiineihin kuuluu lumen auraus turvalla ympäri tarhaa, ja siihen väliin aina muutama laukka-pukki-spurtti, ennenkun voi rauhoittua syömään heiniä.
Pässit muuttivat alkuviikolla talviboksiinsa asumaan. Nykyinen talviasumus on Banskun ja Vapun naapurissa, joten ihan kaksisteen ei tarvitse poikien olla. Myös lehmät otettiin navettaan, ja vasikat vierotettiin. Nyt muutaman päivän jälkeen navetta on jo hiljaisempi, kun emät ja vasikat eivät huuda enään toistensa perään.
 |
| ©Riikka Tuomi |
Ratsastusmahdollisuudet ovat olleet nyt todella huonot, joten hevosen selkään en ole päässyt kiipeämään. Kenttä on edelleen kesken, ja pelto oli todella liukas sadekeleillä. Nyt kun tuli märkää lunta, se kasaantuu isoiksi tilsoiksi hevosten kavioihin, joten täytyy odotella kuivia pakkaskelejä pellolla ratsastusta varten. Nyt olen jumpannut maastakäsin entistäkin enemmän, ja se tuntuu olevan hyvä ratkaisu ainakin Minnin kohdalla. Ehkäpä pääsen Minninkin selkään tässä lähiaikoina, joten peukut pystyssä odotellaan kunnon pakkasia ♥
Tutuillamme melko lähellä meitä on ollut jopa useamman vuorokauden sähköt poikki, mutta toivottavasti heilläkin helpottaa pian. Nostan hattua kyllä niille sähkömiehille, jotka tekevät lähes yötä-päivää hommia jotta sähköt saadaan jokaiseen talouteen. Onko teillä ollut pahoja sähkökatkoja?
Tässä hieman vertailukohdetta; kuvien oton välillä on pari päivää eroa. Olen kyllä super-iloinen, että lunta tuli vihdoin! Kumpa se nyt vaan ei sulaisi heti pois.
Poneille ulkoilu on tässä lumimäärässä melkoista urheilua, etenkin silloin kun joku isommista ajaa niitä edellään. Banskulla ja Vapulla on lunta mahaan asti, ja isompia pitkäkoipeliineja tilanne luultavasti vaan naurattaa. Heinien vieminen laitumelle on suoraan sanottuna rankkaa puuhaa, kun yrittää vetää maitokärryjä perässään tuossa hangessa ~100 metriä.
Pässit muuttivat alkuviikolla talviboksiinsa asumaan. Nykyinen talviasumus on Banskun ja Vapun naapurissa, joten ihan kaksisteen ei tarvitse poikien olla. Myös lehmät otettiin navettaan, ja vasikat vierotettiin. Nyt muutaman päivän jälkeen navetta on jo hiljaisempi, kun emät ja vasikat eivät huuda enään toistensa perään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti