Kaikki hyvä päättyy aikanaan, nyt myös minun ja Viktooria-marsun yhteinen matka tuli päätökseen.
Viktooria ja Milli muuttivat meille kaksi vuotta sitten. Vicky on ollut meillä ollessaan aina hyvä ruuan käyttäjä, ja oliki aina kerjäämässä välipalaa. Nyt yhtäkkiä tämän 5-vuotiaan marsun ruokahalut katosivat, ja Vicky laihtui.
Varasin ajan eläinlääkäriin perjantaina, ja lähdettiin kohti eläinlääkäriä Viktoorian kanssa. Milli oli mukana henkisenä tukena, sillä nämä kaverit ovat niin erottomattomat.
Eläinlääkäri tutki Vickyn hampaat, joita ell raspasi vähän lyhyemmiksi. Vickyn poskihampaat olivat muutenkin kääntyneet vinoon, mutta ell epäili, että raspaus voi auttaa. Peukut pystyssä toivottiin, että tämä helpottaisi marsuraukan oloa.
Vicky kuitenkin virkistyi perjantai-illan aikana ja söi jo pieniä määriä ruokaa. Lauantaina kuitenkaan ruoka ei enää maittanut yhtä hyvin kuin edellisiltana, ja marsulla tuntui olevan lieviä hengitysvaikeuksia aina välillä. 7-vuotias Milli hoiti toipilasta, ja Milli nukkui aivan Vickyn kyljessä kiinni.
Lauantai-iltana otin Vickyn syliini useaan kertaan, ja äiten kanssa yritimme pakkosyöttää sitä. Välillä annettiin lusikan kärjellä muussattua banaania, välillä keitettiin kaurapuuroa jota laitettiin suuhun truutalla. Marsu ei selviä ilman ruokaa vuorokautta, joten jotain oli pakko yrittää.
Vicky istui sylissäni ihan kaikessa rauhassa, kunnes se yhtäkkiä vähän liikuskeli, ja muutama hetki myöhemmin marsu nukahti ikiuneen kaikessa rauhassa. Vickyllä ei ollut enää voimia jatkaa, joten marsu lähti enkelinä kohti uusia seikkailuja ♥
 |
| Viimeinen yhteiskuva viimeviikolta |
Nyt on kova ikävä ystävää, mutta tiedän että marsulla ei ole mitään hätää. Vicky varmasti viettää aikaa mahtavan salaattipöydän äärellä ja heiluttelee meille pilven reunalla ♥ Heihei ystävä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti