Nuku hyvin, Viktooria ♥

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, nyt myös minun ja Viktooria-marsun yhteinen matka tuli päätökseen.

Viktooria ja Milli muuttivat meille kaksi vuotta sitten. Vicky on ollut meillä ollessaan aina hyvä ruuan käyttäjä, ja oliki aina kerjäämässä välipalaa. Nyt yhtäkkiä tämän 5-vuotiaan marsun ruokahalut katosivat, ja Vicky laihtui.

Varasin ajan eläinlääkäriin perjantaina, ja lähdettiin kohti eläinlääkäriä Viktoorian kanssa. Milli oli mukana henkisenä tukena, sillä nämä kaverit ovat niin erottomattomat.

Eläinlääkäri tutki Vickyn hampaat, joita ell raspasi vähän lyhyemmiksi. Vickyn poskihampaat olivat muutenkin kääntyneet vinoon, mutta ell epäili, että raspaus voi auttaa. Peukut pystyssä toivottiin, että tämä helpottaisi marsuraukan oloa.

Vicky kuitenkin virkistyi perjantai-illan aikana ja söi jo pieniä määriä ruokaa. Lauantaina kuitenkaan ruoka ei enää maittanut yhtä hyvin kuin edellisiltana, ja marsulla tuntui olevan lieviä hengitysvaikeuksia aina välillä. 7-vuotias Milli hoiti toipilasta, ja Milli nukkui aivan Vickyn kyljessä kiinni.

Lauantai-iltana otin Vickyn syliini useaan kertaan, ja äiten kanssa yritimme pakkosyöttää sitä. Välillä annettiin lusikan kärjellä muussattua banaania, välillä keitettiin kaurapuuroa jota laitettiin suuhun truutalla. Marsu ei selviä ilman ruokaa vuorokautta, joten jotain oli pakko yrittää.

Vicky istui sylissäni ihan kaikessa rauhassa, kunnes se yhtäkkiä vähän liikuskeli, ja muutama hetki myöhemmin marsu nukahti ikiuneen kaikessa rauhassa. Vickyllä ei ollut enää voimia jatkaa, joten marsu lähti enkelinä kohti uusia seikkailuja ♥

Viimeinen yhteiskuva viimeviikolta

Nyt on kova ikävä ystävää, mutta tiedän että marsulla ei ole mitään hätää. Vicky varmasti viettää aikaa mahtavan salaattipöydän äärellä ja heiluttelee meille pilven reunalla ♥ Heihei ystävä!

Rekiajelua ja rallittelua

Iskä on aurannut meidän yhdelle pellolle radan, jossa ollaan käyty ajelemassa meidän peltoautolla. Myös meidän tuttumme kävivät eräänä päivänä ajelemassa liukkaalla radalla, ja minä olin valokuvaamassa. Tää on ihan huippuhauska laji varsinkin talvella pellolla, ja ei haittaa vaikka auto lipsahtaa pehmoiseen lumipenkkaan, kun iskä käy vetämässä sen aina pois. Tästä on myös hyötyä normi autolla ajossa, kun tietää miten auto voi käyttäytyä liukkaalla tiellä.

Sitten hevoskuulumisiin; pitkästä aikaa valjastettiin Sikke reen eteen, ja Roosa kävi ajamassa sillä yhden lenkin pellolla. Sikke oli aivan intopiukeena kun näki reen tallin edessä. Viime kärry/reki ajelusta onkin jo vuosia aikaa, joten tämä oli varmasti mukavaa vaihtelua Sikelle! Täytyy taas jossainvaiheessa nakata reki Siken perään, ennenkuin lumet sulaa kokonaan pois. Rekiajelukuvat ©Riikka

Äiskän kanssa käväistiin taas hakemassa uusia männynoksia hevosille, sillä vanhat oli jo taas loppuunkaluttuja. Tälläkertaa mukaan otettiin muutama isohko kokonainen mänty tien varrelta, ja itse työnjohtaja Oliver karkasi kotoa mukaan. Olly ilmeisesti yritti estää mäntyjen haun, sillä kolli riuhtoi mäntyjä takaisin metsään päin!

Eilen olin kuvaamassa hevosia laitumella, sillä oli niin nätti keli. Porkkanapalojen voimalla myös kierreltiin Banskun, Vapun ja Minnin kanssa ympäri tarhaa, sillä nuo ponit on niin persoja makeille :)

Kommentteihin saa kertoa taas lempparikuvanne, itse pidän erityisesti viidestä viimeisestä kuvasta, mutta haluaisin kuulla teidänkin mielipiteenne :)

Minnillä ratsastus

Näin hiihtoloman kunniaksi päätin ratsastaa Minnillä pitkästä aikaa, tai ainakin yrittää sitä. Otettiin hevoset vähän aiemmin talliin, jotta päästiin hevosten laitumelle vielä valoisan aikana pyörimään. Minnillä en ole ratsastanut vuoteen, sillä ollaan yritetty rakentaa meidän suhdetta vakaammalle pohjalle, ja touhuttu kaikennäköistä maastakäsin. Kesällä hevosten laitumella ollessa en hirveitä tehnyt Minnin kanssa, sillä laitumelta otto on hankalaa, kun Lady ja Sikke hyökkivät portilla edessä. Lisäksi liikutus kesällä oli vähäistä Minnin sairastaman kaviokuumeen takia.

Lähimetsässä liikuskeli hirvi, joka sai Minnin villiintymään eräänä päivänä

Laitoin Minnin valmiiksi, ja lähdettiin yhdessä Roosan ja Siken kanssa laitumelle, sillä Roosa ratsasteli samaan aikaan Sikellä. Minni on aina selkäännousussa yrittänyt livistää alta karkuun, joten iskä tuli pitämään kiinni hevosesta. Muutamien yritysten jälkeen pääsin kyytiin, ja tuttuun tapaan kun iskä päästi Minnin irti, se lähti täyttä laukkaa. Minnin laukka on sen verran tasaista että siellä on melko mukava matkustaa, kunhan ei jää ohjiin roikkumaan. Hetken yhteisen laukkaamisen jälkeen minun ja Minnin tiet kuitenkin erosivat, sillä satulavyö oli löystynyt sen verran että satula kierähti toiselle kyljelle, ja minä jäin matkasta siihen paikkaan. Minni jatkoi yksinään eteenpäin, ja laukkasi pitkään vielä minun maatessani hangessa. Meni jonkinaikaa ennenkuin saatiin Minni taas kiinni, käytiin tallin kautta korjaamassa satula uudestaan selkään, ja menin vielä hetkeksi istumaan vaan selkään, ettei Minnille jää muistikuvaa siitä, että pääsee ratsastajasta pakenemalla eroon.

Minnin suojat, huopa ja otsis ovat tietenkin vihreitä.

Minni oli aivan yltäpäältä hiessä, kun purin siltä varusteet pois. Minnillä on ihan ymmärrettävästi surkea kunto vähäisen liikutuksen takia, joten pikkuhiljaa pitäisi keksiä jotain mukavaa tekemistä, millä saisi tuota ponin kuntoa vähän kohotettua ilman ratsastusta. 

Putoamisessa ei onneksi käynyt pahasti, muutakun löin vasemman kyynärpääni jäiseen maahan. Muutaman päivän kyynärpää oli kipeänä, mutta nyt ei juuri enää mustelmaakaan erota, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Minnin kanssa jatketaan edelleen maastakäsin juttuja pääasiassa, ja harjoitellaan jossain vaiheessa avustajan kanssa vain rauhallista selkäännousua, josta nami ponille ja tulen alas. En nyt halua taaskaan hätiköidä, vaikka voisihan sitä luulla että yli kahdessa vuodessa tamman kanssa sujuisi kaikki kuin tanssittu, mutta ilmeisesti vanhat pelot kytevät vieläkin sen verran pinnalla, etten halua ressata Minniä turhaan. Edetään siis Minnin mukaan, ja uskon, että meidän yhteinen tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta valoisalta :)

Joku varmaan saattoi jo huomata, että olen leikannut Minnille lyhyen tukan, sillä sen harja ei kasvanut pidemmäksi vaikka kuinka sitä kasvattelin. Olen jo niin pitkään pyöritellyt mielessäni kysymystä uskallanko leikata Minnille pystytukan, ja lopultakin otin sakset kouraan ja leikkelin harjan. Vielä tuo näyttää aika jyrsityltä, sillä harja piti leikata niin lyhyeksi että pysyy pystyssä, mutta olen varma että hyvä siitä tulee kun se kasvaa vähän pituutta ja saan sen leikattua muotoon :)