Talvi tuli ♥

... ja sen mukana lähes puoli metriä lunta, sekä paljon sähkökatkoja. Kaikeksi onneksemme meille vedettiin syksyllä maakaapeli, joten meillä ei pahemmin sähkökatkoja ollut; enimmillään oli viime yönä 6 tuntia sähköt poikki. Hevosille jätetään talliin aina yksi valo yöksi päälle, ettei niiden tarvitse ihan pimeässä olla. En osaa sanoa miten ne reagoivat pimeyteen, mutta aamulla talliin mennesä oli melko tavallinen tunnelma; Julle tervehti iloisesti, Minni roikkui oman ovensa päällä, Lady kuopi, Sikke söi kaltereita, sekä Bansku ja Vappu hörähtivät omasta ulkoboksistaan.

Tutuillamme melko lähellä meitä on ollut jopa useamman vuorokauden sähköt poikki, mutta toivottavasti heilläkin helpottaa pian. Nostan hattua kyllä niille sähkömiehille, jotka tekevät lähes yötä-päivää hommia jotta sähköt saadaan jokaiseen talouteen. Onko teillä ollut pahoja sähkökatkoja?

Tässä hieman vertailukohdetta; kuvien oton välillä on pari päivää eroa. Olen kyllä super-iloinen, että lunta tuli vihdoin! Kumpa se nyt vaan ei sulaisi heti pois.

Poneille ulkoilu on tässä lumimäärässä melkoista urheilua, etenkin silloin kun joku isommista ajaa niitä edellään. Banskulla ja Vapulla on lunta mahaan asti, ja isompia pitkäkoipeliineja tilanne luultavasti vaan naurattaa. Heinien vieminen laitumelle on suoraan sanottuna rankkaa puuhaa, kun yrittää vetää maitokärryjä perässään tuossa hangessa ~100 metriä.

©Riikka Tuomi

Hienohelma Julle ei suostu koskemaan lumeen muutakuin sen verran minkä täytyy. Ori-poika piehtaroi aina oman heinäkasansa päällä, tosin viime kerralla sihtaus meni hutiin, ja Julle pyörähti suoraan hankeen. Kuitenkin joka aamuisiin rutiineihin kuuluu lumen auraus turvalla ympäri tarhaa, ja siihen väliin aina muutama laukka-pukki-spurtti, ennenkun voi rauhoittua syömään heiniä.

Pässit muuttivat alkuviikolla talviboksiinsa asumaan. Nykyinen talviasumus on Banskun ja Vapun naapurissa, joten ihan kaksisteen ei tarvitse poikien olla. Myös lehmät otettiin navettaan, ja vasikat vierotettiin. Nyt muutaman päivän jälkeen navetta on jo hiljaisempi, kun emät ja vasikat eivät huuda enään toistensa perään.

©Riikka Tuomi

Ratsastusmahdollisuudet ovat olleet nyt todella huonot, joten hevosen selkään en ole päässyt kiipeämään. Kenttä on edelleen kesken, ja pelto oli todella liukas sadekeleillä. Nyt kun tuli märkää lunta, se kasaantuu isoiksi tilsoiksi hevosten kavioihin, joten täytyy odotella kuivia pakkaskelejä pellolla ratsastusta varten. Nyt olen jumpannut maastakäsin entistäkin enemmän, ja se tuntuu olevan hyvä ratkaisu ainakin Minnin kohdalla. Ehkäpä pääsen Minninkin selkään tässä lähiaikoina, joten peukut pystyssä odotellaan kunnon pakkasia ♥

Jullen irtojuoksutus

Eilen irtojuoksutettiin Jullea meidän vielä keskeneräisellä kentällä. Ennen Jullen hakua rakenneltiin Roosan ja äiten avustuksella pieniä esteitä, sekä siivoiltiin ylimääräisiä tavaroita pois. Nikkaroimme myös aidat puuttuviin kohtiin, jotta poni ei ryntäisi puuliiteriin. Menoa kuvaamassa oli Riikka.

Aluksi tutustutin Jullea narun päässä esteisiin jotka aiheuttivat pientä jännitystä. Kierrettiin kertaalleen alue läpi kunnes päästin Jullen irti. 

 Koska yhdessä reunassa kasvaa vähän ruohoa, Julle oli alkuun kiinnostunut vain syömisestä vaikka kuinka sitä usutin juoksemaan. Lopulta tammojen hirnunta laitumella sai pojan innostumaan, ja se meni hyvinkin lujaa. Saipahan purettua energiaansa kunnolla.

Julle kävi ahkerasti tutustumassa esteisiin, mutta ne olivat silti liikaa "isolle" orille. Julle siis ei uskaltanut mennä edes niiden ohi, joten laskin estetolpat maahan. Tästä helpottuneena poni pääsi myös toiseen päähän, ja sepä vasta riemastuttikin ensikertalaista.

Kasalla toisessa päässä oli viirakangas, jonka yli ollaan harjoiteltu menemään jokaisen hevosen kanssa. Minnille tuo ei tuottanut mitään ongelmaa, kun muut tammat sai kankaan päälle namujen avulla. Julle kävi tutustumassa lähemmin kankaaseen, ja arvatenkin päätyi maistelemaan sitä.

Ensimmäinen maapuomin ylitys! Uskon että ponilla riittää pomppua melko pitkälle, kunhan vaan reenataan lisää Jullen kanssa.

Hetken jo epäilin, että millä saan tuon villiponin vielä kiinni, mutta se sujuikin super hyvin! Lopuksi käytiin tallista hakemassa hyvänmielen porkkanat ennenkuin lähdettiin takaisin laitumelle. Illalla talliin tulo oli todella rauhallista; taisi ponilla painaa jo pieni väsy päälle päivän urheilusuorituksen seurauksena.

Valokuvia ja tallihommia

Hiulihei, taas on bloggaaminen jäänyt vähän taka-alalle koeviikon takia. Nyt kuitenkin ajattelin ryhdistäytyä ja raapustaa tänne edes jotain.

Jullen kanssa menee jo paljon paremmin, sillä käytöskoulu on tuottanut tulosta; enää ei rynnitä ihmisen edellä ja poika osaa odottaa omaa vuoroaan jo kohtalaisen hyvin. Ainoana pienenä miinuksena löytyy se ihmisen napsiminen... Aina pitäisi olla suussa jotain, ja jos ei muuta niin sitten vaikka taluttajan jokin raaja. Kun moni muu riekkuminen on nyt päiväjärjestyksestä pois, niin eiköhän tuotakin tapaa saada hieman vähennettyä.

Jullen karsinaan vaihdettiin viikko sitten hamppua kuivikkeeksi, ja se on kyllä Jullen kohdalla todella työlästä siivota. Julle sotkee karsinassaan joka paikan, kun pyörii vimmatusti. Niitä kikkareiden kappaleita on todella vaikea etsiä hampun seasta ja aina saa kääntää koko karsinan ympäri jos haluaa sieltä enimmät pois.

Eilen laitettiin hamppua sitten myös Minnin karsinaan, ja tänä aamuna oli oikein iloinen yllätys vastassa: karsina oli oikein siisti, ja todella helppo siivota. Minni ei muutenkaan erityisemmin sotke, mitänyt eräänä yönä oli kakkinut vesikuppiinsa :D Tänään hevosten ollessa laitumella, Minnin selässä, harjassa ja jaloissa istuskeli joukko talitinttejä. Mietittiin että johtuikohan se tuosta kuivikkeen vaihdosta, ja talitiaiset sitten etsivät karvan seasta jotain?

Jullella on pidetty muutamana iltana satulaa selässä, ja meidän Vapun satula on ihme kyllä Jullelle ihan kuin tehty! Itseasiassa Jullelle se ponisatula istuu paljon paremmin kuin Vapulle. Ainoana miinuksena tällähetkellä on se, että edes Banskun 100cm vyö ei yltä läheskään kiinni Jullen mahan ympäri, täytyy ensikerralla ottaa mukaan Minnin 115cm vyö ja koittaa miten käy.

Tänään hain talliin harjanselvitysaineen, ja otin urakakseni suoristaa jokaisen hevosen harjan, sekä Minniltä myös hännän. Kesän jäljiltä en näin perustellisesti ole kertaakaan jouhia suoristellut, joten tämä operaatio tuli ihan hyvään saumaan. Monenmoisia takkuja oli, mutta ne on nyt sitten selvitetty. Nyt jouhet saa pysymään helpommin suorana, kun vaativin puuha on jo tehty ja riittää kun päivän tai parin harjailee.

Eilen myös ulkoilutin sadekelissä kameraani pitkän tauon jälkeen, ja tähän loppuun lisään vielä joitain kuvia. Osa ylempänä tekstissä olevista kuvista on minun ottamia eiliseltä, osa on Kallen ja Roosan kännyköillä otettuja.