Kesälaitumelle

Laidunkausi on nyt virallisesti alkanut meidän hepoilla. Varaslähdön kesään ottivat meille eilen kesähoitoon tulleet lv-tamma ja sen varsa. Näiden tyyppien vierailun kestosta ei ole vielä varmuutta, mutta sekin selviää aikanaan.

Starlet ja Desiree

Myös parikymmentä lehmää ja vasikkaa pääsivät ulkoilemaan tänään. Vauhtia piisasi, ja pian arvojärjestyksen selvittämisen jälkeen oli päivälevon aika.

Päärynä, Papu ja Pumpuli ©Riikka Tuomi

Illalla haettiin emä ja varsa talliin lepäämään, sillä laitumella on niin valtavasti ötököitä, joten saavat huilata kunnolla. Muutama tunti myöhemmin vietiin meidän omat hepat laitumelle, ja jännityksellä odotettiin miten käy, kun laitettiin parikuukautta sitten ruunattu Julle ekaa kertaa tammojen kanssa samalle laitumelle.

Hevosten yhteenlaitto sujui paremmin kuin hyvin. Hetken aikaa kaikki ravailivat, kunnes alkoivat syömään. Jullea ei edes kiinnostanut tammat, sillä sitä kiinnosti enempi syöminen, ja liikunta. Julle kävi kyllä tutustumassa jokaiseen, mutta laumanjohtaja Lady on sen verran hapannaama, että käännyttää ponin heti kauemmaksi.

Eniten Jullesta olivat kiinnostuneet Vappu ja Sikke. Myös Minni kävi useaan otteeseen morjestamassa omaa poikaansa. Julle on kyllä super fiksu, ja se on ruunautunut todella hyvin. Kesälaitumella on hyvä tutustuttaa hepat toisiinsa, sillä siellä on niin paljon tilaa, että mahtuvat väistämään toisiaan. Pahoittelen taas kuvien määrää, mutta minun on vaikea valita vain muutamaa. Minun lisäksi kuvia napsi siskoni Riikka.

Sikke on löytänyt sisäisen Pegasoksensa

Kuvan laatu on täyttä oksennusta, mutta nämä Jullen liikkeet on vaan  ♥ ! 

Salaisuuksia?

Nuo kaikki vaaleat läntit kuvassa on ötököitä, joita on ihan valtavasti!

Koko ykkösketju onnellisesti koossa ♥

Huomenna tuleekin vielä joukkoomme vahvistusta, sillä yksi lv-tamma tulee kesähoitoon. Luulempa, että tämä kyseinen tyyppi pyörii paljonkin täällä blogin puolella kesän mittaan ;)

Uusimmat ostokset + Banskun iltavillit

Tehtiin Roosan kanssa yheistilaus Börjesille, sillä eihän hyvistä tarjouksista voinut kieltäytyä. Roosa tilasi ihania vaaleanpunaisia silikonilenkkejä, joilla voidaan palmikoida hevosten hännät ja harjat. Meillä ei ennestään ollut kuin mustia, valkoisia ja ruskeita, joten pieni piristys päivään ei ole pahitteeksi. Ehkäpä Roosan ja Siken tiimiväri on tulevaisuudessa vaaleanpunainen? Roosa tilasi myös Sikelle uuden siniruudullisen riimun kesää varten. Viime kesäksi ostettu riimu oli hajoamispisteessä, sillä metallilenkki oli syönyt turpahihnan melkein poikki, joten tämä tuli tarpeeseen.

Itselleni tilasin Börjesiltä  hyvän alennuksen löydettyäni (nyt 29€, ovh 67€) uudet ratsastushousut! Vanhat olivat ainakin 4-vuotta sitte ostettu, ja erityisesti niiden paikat olivat pahoin kuluneet ja muuttuneet liukkaammiksi. Löysin tuollaiset siniset kokopaikkaiset housut, joissa erityisesti pidän noista lahkeista, sillä niissä on sukkapuntit eikä ärsyttäviä tarroja. Lisäpisteitä ulkonäön lisäksi housut saavat pituudestaan, sillä pitkät jalat omaavana yleensä kaikki housut jäävät liian lyhyiksi, mutta nämä ylettyivät hyvin nilkkoihin asti.

Hevoset on saaneet pikkuhiljaa totutella vihreälle, ja kyllä näkee miten ne nauttivat laitumella olosta! Julle vetää niin armotonta rallia, että meinaa pellolla palloileva jänis jäädä jalkoihin. Viimeksi eilen Jullea piti pestä tallissa, kun hikosi niin kovasti pellolla rallittelusta.

Ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen.

Ja ötököitäkin on vaikka muille jakaa...

Meidän vauhtimuori Bansku, 28-vee, on kyllä mainio, sillä se hoitaa esimerkillisesti oman liikutuksensa, ja vähän muidenkin. Toissa iltana hevosten laitumen kulmilla notkuessani huomasin, kun Bansku lähti tarhan toisesta päästä kovaa kyytiä portille tuoden muut tullessaan, ja siitä se riemu repesi. Täyttä vauhtia kiitävä poni sinkoili joka suuntaan, ja kaikeksi onneksi minulla sattui olemaan kamera mukana, joten pääsin tätä tapahtumaa tallentamaan.

Alkutaival kohti veräjää

Sikke näyttää kuinka niiataan oikeaoppisesti

Wrooooommm!

Pukkitoiminnon kunto: erittäin hyvä

Pian ponille iski kuitenkin kova jano, joten vauhti hidastui vesikupille tultaessa. On hienoa nähdä, miten vanha poni jaksaa painaa edelleen. Ja pysyyhän siinä niin ponin kuin ihmisenkin mieli virkeänä, kun vanhus välillä päästelee höyryjä. :)

Siken selässä jälleen + estekaluston tuunausta

Meillä ei ole ollut kunnollista estekalustoa, joten ollaan lähinnä käytetty aurauskeppejä maitolaatikoiden päälle viriteltynä. Se oli hankala systeemi, joten päätin tehdä itse kotoa löytyvistä tavaroista kunnon esteet. Estetolpat väkersin puusta, maalasin ne valkoiseksi, ja kiinnitin kulmaraudat kymmenen sentin välein aina 30cm:stä 70cm:iin. Puomit tuunasin iskän ostamista vahvoista keltaisista lasikuituisista putkista, jotka maalasin. Minun mielestä näistä tuli ihan näppärät ja jopa hyvännäköiset. Nämä kelpaa meidän harrastukseen mainiosti!

Nyt alkaa myös talli näyttämään ulkoapäin kivalta, kun saatiin maalattua seinät ja ikkunapielet uudelleen. Vanhat maalit olivatkin kovin rapisseet, sillä ne on maalattu ehkä parikymmentävuotta sitten viimeksi, joten nyt olikin jo korkea aika uudistukselle.

Ennen & jälkeen

Itse kiipesin toissailtana pitkästä aikaa Siken selkään, ja ratsastelin sillä hetkenaikaa pellolla. Siskoni Roosa toimi kameramiehenä. En ole ratsastanut pitkään aikaan kunnolla, joten videoista näkee aika hyvin missä mennään. Itselläni oli myös ekaa kertaa käytössä uusi kypäräkamera, jolla kuvasin koko ratsastuksen. Tuo kypäräkamera on muutoin oikein kiva, mutta ainoana miinuksena on se, että kamera ei kuvaa kuin korkeintaan 29 minuuttia kerrallaan, ja sitten se pitää käynnistää itse uudestaan kuvaamaan. 

Alkuun Sigellä oli taas hetkittäin jarrut hukassa, mutta monien käynti-pysähdys-siirtymisien avulla saatiin heppa taas kuulolle, ja se jopa malttoi kulkea ajoittain rauhassa. 

Ravattiin vain pari pätkää, ja keskityttiin lähinnä ympyröillä kulkemiseen ja taivutteluun. Tarkoitus on siis saada Sikke mahdollisimman eteen ja alas, jotta saadaan se käyttämään enemmän lihaksiaan. Siken kunto on päässyt vähän rapistumaan, mutta eiköhän se parane kesää kohden sillä nyt on paremmat mahdollisuuden liikutukselle kuin talviliukkauksilla ja kevätsateilla.

Erään ylläolevan kuvan mukaisessa tilanteessa oli vähällä, etten tullut Sigen korvien yli alas. Mulla oli ohjat kunnolla kädessä ja käveltiin reipasta tahtia, kunnes Sikke päätti alkaa hinkkaamaan kesken matkaa päätään jalkaansa vasten. Itsellä tuli kiire pistää hevonen taas liikkeelle ja ottaa tukea hevosen säästä, etten itse maistele multaa hetkenpäästä. 

Lopuksi käveltiin vielä niin, että annoin ohjien roikkua kaulalla, ja yritin ohjata istunnalla. Sikke hoksasi ihan ok mitä siltä pyysin, mutta koska oli jo kyllästynyt ratsastukseen, suunnattiin melko pitkälti aina kohti porttia, ja mun täytyi avittaa ohjien avulla sitä toiseen suuntaan.

Mielenkiinnosta kyselen millaista estekalustoa teiltä muilta löytyy? Onko tallille ostettu ne jostain, vai onko itse tuunattua? :)