TAUOLLA TOISTAISEKSI

Pahoitteluni tästä hiljaiselosta. Minulla, perheelläni ja kaikilla karvakorvilla sujuu oikein hyvin, ja olisi paljon asioita mistä voisin kirjoitella. Tällähetkellä tilanne on kuitenkin se, että blogi jää toistaiseksi tauolle inspiraation puutteen vuoksi. Palailen toivottavasti vielä kirjoittelemaan kunhan löydän taas sen kadonneen inspiksen. Heppailut siis jatkuu normaaliin tapaan, vaikkakin tänne elo hiljenee hetkellisesti. Instagramia (sabinaatti_zoo) päivittelen silti, joten kiinnostaa niin käykäähän ihmeessä seuraamassa eloa sitä kautta :)

Jullella alkaa ratsastuskoulu

Voiko enää mahtavampaa tunnetta olla, kun 3-vee poni on kuin vanha konkari uusissa asioissa! Tuuppasin siskoni Roosan eräänä päivänä Jullen selkään, mikä on täysin uusi tilanne nuorelle ponille. Julle ei ollut ratsastajasta moksiskaan, ja seisoskeli rinnallani kaikessa rauhassa vaikka alkuun jo epäilin ponin karkaavan käsistäni ja pakenevan ratsastaja selässään laitumen toiseen päähän.

Sama homma toistettiin uudelleen parin päivän kuluttua, ja edelleen tämä adhd poni seisoi ihan rauhassa, eikä hällä ollut kiirettä minnekkään! Tästä on niin hyvä jatkaa ratsun uraa silmällä pitäen, kun ponille selkeästi näyttäisi olevan ok, että joku siellä selässä heiluu ♥

Ollaan myös päästy ihan mukavasti ratsasteleen Sanilla ja Sikellä. Muutaman kerran ollaan kevyesti jumppailtu ilman satulaa, Sani on mennyt oikein kivasti, mitä nyt välillä tekee pienen peränheiton kokeilumielessä että onko kuski hereillä vai nukkuuko. Ostin Sanille oliivi-renkaiset kolmipalat, nämä ovat ainakin paremmat kuin edelliset nivelet, mutta tuntuu että ei nämäkään ihan täydellisesti Sanin suuhun sovi. Sanin hampaat raspataan nyt syksyllä, mutta pitää ehkä sittenkin jatkaa sopivampien kuolainten etsintää, tai kokeilla kuolaimetonta.

Sikke ja Roosa elementissään

Eilen myös jumpattiin kunnolla, laitettiin tammoille satulat ja myös ravailtiin vähän. Sanilla on kyllä todella mukava ravi; itseasiassa puolet rauhallisempi askellus kuin Sikellä. Sanilla keskittyminen meni pitkälti kyllä heiluvien puskien pelkäämiseen ja säpsyilyyn. Ennen kaikkea pelkäävä Sikke taas ei nähnyt mitään mörköjä, vaan kiersi kaikessa rauhassa Roosan kanssa laitumen reunoja pitkin. Loppuakohden Sani kuitenkin alkoi ehkä väsymään, joten kaikki ylimääräinen vauhkoaminen jäi kokonaan pois, ja tehtiin hetki hommia kunnes lopetettiin hyvillä mielin. Tuntuu siltä, että tämän säpsymisen voi aiheuttaa kokonaan se, että Sani on ollut niin kevyellä käytöllä, että on kerännyt jonkinsortin "pöllövirtaa", ja osa saattaa olla myös ihan alun testailua. Meillä on kyllä Sanin kanssa synkannut todella kivasti, ja tuntuu, että oltaisiin jo kauemmin tunnettu toisemme. Oikeasti ollaan vasta muutama viikko yhdessä elelty, ja voin sanoa että Sani oli kyllä nappivalinta ♥

Roosa ja Sikke turvamiehinä takanamme, koska Sani havaitsi mörköjä pellon toisessa laidassa

Ratsastuskuvat ©Riikka Tuomi

Toivekuvapostaus

Te annoitte taannoin minulle toivekuvapostaus-ideoita, ja nyt on aika toteuttaa kyseinen postaus. Jokaisesta asiasta ensimmäisenä mieleeni tullut hetki/tilanne on selitetty yhdellä kuvalla ilman kommentointeja; jokainen voi sitten itse päätellä miksi valitsin minkäkin kuvan.

Paras asia hevosissa

https://fi.pinterest.com/pin/AdS5cFrySF3tnD_FHY3lQ0YZmada-v_PqdMc_KelPaLPtkHqkmlBqz0/

Lempi herkku

Hetki, jonka haluaisin takaisin

Ystävyys

Lempi vuodenaika

Rakkautta ensisilmäyksellä

Epäonnistuminen

Eka kuva omasta hevosesta

Ilo

Kesän paras päivä

Tulevaisuus

https://fi.pinterest.com/pin/217298750746565299/

Paljon olisi ollut vielä kuvia tärkeistä hetkistä, jotka jäivät uupumaan. Postauksessa esiintyvien eläinten lisäksi on vielä iso joukko minulle rakkaita nelijalkaisia, mutta millään en saa niitä kaikkia tähän yhteen postaukseen mahtumaan. On myös koettu paljon ihania hetkiä niin ystävieni kuin perheeni kanssa. Kiitos teille ihanille tämän postauksen ideoiden antaneille, tuli tässä oikein urakalla selattua tietokoneen kuvia läpi, ja  muisteltua sitä kaikkea kaunista, sekä haikeaa, mitä vastaan on tullut matkan varrella :)

Kuvia ja ekat ratsastukset

Meillä on lähtenyt arki hyvin rullaamaan uuden hevosen kanssa; Sikke ja Sani ovat jo tottuneet toisiinsa oikein kivasti, ja ne ovat tuolla laitumella jo rapsutelleetkin toisiaan. Ollaan käyty Sanin sekä Siken ja Roosan kanssa katselemassa tallissa ja lähipelloilla, ja Sani on ollut tosi rauhassa ainakin kun saa Siken kanssa liikkua. Saatiin Riikka perjantaina kuvaamaan meitä, kun kävimme yhdellä lähipellolla kävellen syöttämässä polleja. Mielestäni se on aivan mahtava valokuvauspaikka, sillä on isot pinta-alat tyhjillään mukavan rauhallisella taustalla, ja pellosta kasvavista keltaisista kukista saatiin vähän kontrastia!

Postauksen kuvat ©Riikka Tuomi

Roosa & Sikke

Ja ei, Sani ei ole pienempi kuin Sikke; me seisottiin Sanin kanssa vaan alamaalla verrattuna Roosaan ja Sikkeen :D

Eilen minulla sekä Roosalla oli samaan aikaan vapaata pieni hetki, joten ehdittiin ratsastaan. Roosa siis ratsasteli tavalliseen tapaan Sikellä, ja minä ensimmäistä kertaa Sanilla sen meillä ollessa. Sanin mukana tullut satula kun on turhan pieni sille, joten laitoin Minnin vanhan satulan Sanille, sillä se näyttää sopivan Sanillekkin. Varusteiden laitossa ei ollut mitään ongelmaa, Sani oli irrallaan tallin käytävällä, eikä sillä näyttänyt olevan hoppu minnekkään, ainoastaan se tökki turvallaan seinällä olevia koreja :D

Ratsasteltiin tammojen laitumella, ja selkäännousussakaan ei ollut mitään ongelmia. Roosa jätti Siken seisomaan laitumen veräjän kohdalle ihan irralteen, ja siinä se pönötti aloillaan sen aikaa kun Roosa piti Sanin satulaa toiselta puolelta vastaan ettei pyörähdä. Köpöteltiin käynnissä jonkin aikaa ja tehtiin paljon voltteja molempiin suuntiin. Sani on vielä kyllä kovin kankea, mutta selkeästi näkee että työmotivaatio sillä on kohdillaan! Ahkerasti yrittää parhaansa, ja ensikerralla sit jo luultavasti ravaillaan, josko saatais tyty notkistumaan monipuolisella jumpalla :)

Roosa teki Siken kanssa samoja asioita kuin me Sanin kanssa; taivutteli ja teki paljon ympyröitä ja kahdeksikkoja. Sikke kulkee luonnostaan jo ihan kivassa muodossa, mutta tuntuu että sillä on ainakin alkuun aina hoppu johonkin.

Varusteiden kanssa miellä on vielä jonkin verran laittoa. Satula nyt on ihan ok, tosin tarvitsee seurata miten selkä muuttuu kun liikutellaan, että onko tarve ostaa uusi satula tilalle. Sanille ostin facebookin heppakirppikseltä nuo aivan ihanat full-kokoiset vaaleanpunaiset suojat, mutta valitettavasti ne taitavat olla liian isot, sillä tarrat saa jättää melko löysälle että pysyvät kiinni. Tarrat ovat ilmeisesti edellisellä käyttäjällä venyneet jonkinverran, sillä cob-kokoiset ovat sitten liian pienet Sanin jalkaan.

Sanin edellinen omistaja oli myös ostanut Sanille nuo uudet suitset, joissa on vaaleanpunaiset raidat niin otsiksesssa kuin turpiksessa, mutta nämä olivatkin liian pienet Sanille; turpis ylttyi juuri ja juuri kiinni kun laskin sen tarpeeksi alas, ja otsis kinnasi, joten myös uudet suitset ovat hankinnassa. Lisäksi tuo nivelkuolain menee vaihtoon, koska Sani mukeltaa ihan samalla tavalla kuin Sikke silloin tavalliste kolmipalojen kanssa. Sikellä auttoi vaihto kuparirolleriin, joten tarvitsee ostaa Sanille sellainen ja koittaa miten toimii. Siken kuolaimia ei voi vaihtaa Sanille, sillä Siken kuolaimet on 12,5cm ja Sanilla on 2cm leveämpi suu kuin Sikellä. Tässä harrastuksessa löytyy kyllä aina rahareikiä :D

Lopuksi kävelin vielä hetken maastakäsin, jonka jälkeen lähdettiin talliin hyvillä mielin purkamaan varusteet ja antamaan reippaille ratsuille iltapalaa; Sanille omppua ja peacemakeria, Sikelle pellavaa, vähän peacemakeria ja kauraa, sekä omppua. Sikellä on ollut mahan kanssa ongelmia, joten ostettiin sille nyt pellavaa ja katsotaan auttaako, sit lähdetään koittamaan chiaa tai psylliumia jos sattuiskin oleen hiekkaa mahassa. Chia olisi siinä mielessä hyväksi Sikelle, sillä se auttaa myös niveliin. Sikellä murtui silloin raviaikoina toisesta etupolvesta kulmaluu, ja lisäksi klinikalla todettiin samaisessa polvessa nivelrikkoa, tosin se ei ole liiemmin vaivannut käyttöä. Millaisista nivelvalmisteista teillä on kokemusta, ja mitkä olisivat hyviä etenkin nivelrikkoisille hevosille?

New Princess

Meillä asuu uusi onnellinen hevosenomistaja, nimittäin minä! Lauantaina koitti se päivä, kun starttasimme iskän ja äiten kanssa auton, haimme tutulta trailerin lainaan ja lähdimme kohti Saarijärveä noutamaan uutta kaviokasta ystävää ♥

Tämä mysteerihevonen, josta en ole ennen paljastanut mitään, on siis 7-vuotias lämminveritamma. Oikealta nimeltään New princess, mutta kutsumanimeltään Sani. Sani on varsin massiivinen lämminveriseksi, sen ryntäät ovat isot ja lihaksikkaat, ja säkää löytyy vähän rapeat 165cm. Lisäksi tamma on aika takakorkea, joten se tekee siitä vielä isomman tuntuisen.

Koeratsastus, ja hevoseen oli vain minä ja äitini tutustumassa

Sani lastautui ja matkusti sievästi, se oli ainoastaan taiteillut matkalla toisen etusuojan pois jalastaan :D

kuvat ©Riikka Tuomi

Laitettiin Sikke Sanin kanssa samalle laitumelle, ja pienten alkuvinkumisten jälkeen hummat hetken ravailivat ja rauhoittuivat syömään. Tällähetkellä ne elävät ihan sulassa sovussa, Sikke vaan on tossun alla, ja Sani määrää miltä heinäkasalta milloinkin aikoo syödä.

Ratsastuksessa Sani osaa perusasiat, se on vaan ollut nyt niin kevyellä käytöllä, että on tahmea ja taipuu huonosti. Kunhan aloitetaan liikutus niin rautakankikin varmasti notkistuu! Sanilla on myös ajettu kuusi starttia, tosin ravuria tästä ei koskaan tullut. Ajohommat siis sujuvat, joten tarvii hankkia kärryt ja kunnon silat jostain, jotta päästään kärryttelemään välillä. Ratsastamaan en vielä ihan lähipäivinä mene, sillä annan tamman tottua uuteen ympäristöön ja ihmisiin ihan rauhassa. Ollaan käyty taluttaen tutustumassa pihapiiriimme ja talliin Siken ja Roosan perässä kulkien.

Sanin myyjä kertoi, että tammalla on hyvä työmotivaatio, ja se on nopea oppimaan kunhan muistaa antaa kehuja. Tässä haaveilen jo kaikesta maastakäsin-jumpasta ja erilaisten temppujen opettamisesta. Toivon myös hartaasti, että pitkäaikainen haaveeni, varusteeton ratsastus, onnistuisi kyseisen hevosen kanssa joskus tulevaisuudessa!

Nyt kuitenkin pääasia on tutustua Sanin kanssa toisiimme huolella, ja katsoa ajan saatossa mitä meistä vielä tulee; toivottavasti jotain todella hyvää ja kaunista ♥

Suurien muutosten syksy

Tuntuu, että kaikki asiat pakkautuu aina yhteen pieneen ajanjaksoon, ja seuraavassa hetkessä ei ole mitään erityistä. Tällähetkellä on menossa suuri muutosten aikakausi, paljon tapahtuu ja sattuu ihan pienellä ajalla. Samaan aikaan on paljon iloa, mutta myös surua ja haikeutta. Kerron teille nyt alkusyksyn, tai pikemminkin tämän viikon tapahtumista.

Ihan ensinnä kerron suru-uutisia, meidän rakas 15-vuotias Nappe lähti 30.8. koirien taivaaseen. Korkea ikä alkoi jo tuntua, ja Nappe tuli yht'äkkiä kipeäksi, joten raskas päätös oli tehtävä. Olimme kyllä jo miettineet koirasta luopumista, sillä talvi olisi turhan raskas Napelle. Toisaalta helpottunut olo kun tietää ettei ole mitään kipuja tai vaivoja, mutta samaan aikaan todella haikea olo, kun ei ole kukaan enää häntä heiluen vastassa kotiin tullessa, tai ilmoita vieraista haukkumalla...

Lepää rauhassa rakas ystävä ♥

Myös tuleva viikonloppu on täynnä kaikenmoista; aloitetaan nyt vaikka sunnuntaista. Moni on varmaan ihmetellyt miksen ole laittanut tänne Minnin kanssa toihuiluista pitkään aikaan. Minnihän on luonteeltaan todella arka, ja pelokas. On saanut matkan varrella paljon kolhuja ja huonoja kokemuksia ihmisistä. Kun joitui Suomeen tullessaan kiertolaiseksi, herkkä hevonen kärsi siitä, ja meille tullessaan ongelmat olivat jo paisuneet; laitumelta ei saa kiinni, ryöstää lapasesta jo taluttaessa jne (päivästä riippuen menee paremmin, välillä huonommin). Epärehelliset myyjät eivät kertoneet ongelmista, saatika siitä että tamma oli myös kantavana, joten ei osattu varautua mihinkään.

Kolme vuotta yritin tamman kanssa hankkia molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta, mutta tuntuu, että meillä ei vaan valitettavasti kemiat kohtaa, mikä on todella kurja juttu. Minnin yksi entisistä omistajista laittoi mulle viestiä, ja kysyi kuulumisia. Hän olikin innokas hankkimaan Minnin itselleen takaisin alkuun ainakin siitoskäyttöön, ja he tulevatkin hakemaan tamman sunnuntaina. Vielä keväällä mielestäni paras ratkaisu olisi ollut laittaa tamma kokonaan pois, mutta toisaalta nämä tulevat omistajat tuntevat hevosen ja tietävät sen ongelmista jo valmiiksi, ja voivat antaa Minnille vielä mahdollisuuden. Tuntuu kurjalta että meillä ei synkannut, mutta Minni pääsee viettämään loppuelämää rennoissa merkeissä ennestään tuttujen ihmisten pariin, joten parempaa ratkaisua ei olisi voinut olla. Kaikkia ei ole vain tarkoitettu kaikille. Olenkin kiitollinen siitä, että Minnin hankin; se jätti meille maailman hienoimman varsan, Jullen, ja opetti minua kaikessa mahdollisessa enemmän kuin mikään muu hevonen tähän mennessä♥

Aion tehdä minun ja Minnin kolmen vuoden taipaleesta vielä oman postauksen, jossa syvennyt paremmin asioihin.

Sitten palataan päivässä taaksepäin, tulevaan lauantaihin, ja vähän iloisemman asian pariin! Olen teille vihjaillut tässä loppukesästä jostain muutoksesta, ja nyt vihdoin asian varmistuttua kerron siitä teille. Olen haaveillut siis uudesta heppa-ystävästä jo pidemmän aikaa, selaillut varmaan vuoden erilaisia myynti-ilmoituksia, kysellyt valehtelematta kymmenistä (luku taitaa olla lähempänä sataa) eri hevosista ja käynyt kokeilemassa useampaa. Ja vihdoin SE-OIKEA on löytynyt ja muuttaa meidän tiimiin lauantaina! Vielä en kerro millaisesta moposta on kyse, mutta sen paljastan että säkä on rapiat 165cm. Kaikki aikanaan, kerron aivan varmasti millaisen menopelin hankin kunhan saadaan se tänne kotio asti :)

Tässä teille esimakua; uuden hepan perä :D

Syksystä vielä sen verran lisää, että paljon tapahtuu luultavasti vielä. Ladylla vaivaa jalat vähän väliä, ja ollaankin pyöritelty mielessä milloin on oikea aika laittaa Lady Natalian viereen lepäämään. Myös Onni-kani on sairastellut, joten ollaan pohdittu sen päästämistä kanien taivaaseen. On valtavan ihanaa omistaa eläimiä, niistä on niin paljon iloa, mutta toisaalta, aina välillä tulee loppu vastaan, ja on osattava luopua niistä. Tarvitsee vain ajatella sitä kaikkea ihanaa mitä on ollut. Tällainen aikakausi meillä on tällähetkellä menossa, ehkä se tästä helpottaa, ainakin toivotaan niin.

©Riikka Tuomi