Suurien muutosten syksy

Tuntuu, että kaikki asiat pakkautuu aina yhteen pieneen ajanjaksoon, ja seuraavassa hetkessä ei ole mitään erityistä. Tällähetkellä on menossa suuri muutosten aikakausi, paljon tapahtuu ja sattuu ihan pienellä ajalla. Samaan aikaan on paljon iloa, mutta myös surua ja haikeutta. Kerron teille nyt alkusyksyn, tai pikemminkin tämän viikon tapahtumista.

Ihan ensinnä kerron suru-uutisia, meidän rakas 15-vuotias Nappe lähti 30.8. koirien taivaaseen. Korkea ikä alkoi jo tuntua, ja Nappe tuli yht'äkkiä kipeäksi, joten raskas päätös oli tehtävä. Olimme kyllä jo miettineet koirasta luopumista, sillä talvi olisi turhan raskas Napelle. Toisaalta helpottunut olo kun tietää ettei ole mitään kipuja tai vaivoja, mutta samaan aikaan todella haikea olo, kun ei ole kukaan enää häntä heiluen vastassa kotiin tullessa, tai ilmoita vieraista haukkumalla...

Lepää rauhassa rakas ystävä ♥

Myös tuleva viikonloppu on täynnä kaikenmoista; aloitetaan nyt vaikka sunnuntaista. Moni on varmaan ihmetellyt miksen ole laittanut tänne Minnin kanssa toihuiluista pitkään aikaan. Minnihän on luonteeltaan todella arka, ja pelokas. On saanut matkan varrella paljon kolhuja ja huonoja kokemuksia ihmisistä. Kun joitui Suomeen tullessaan kiertolaiseksi, herkkä hevonen kärsi siitä, ja meille tullessaan ongelmat olivat jo paisuneet; laitumelta ei saa kiinni, ryöstää lapasesta jo taluttaessa jne (päivästä riippuen menee paremmin, välillä huonommin). Epärehelliset myyjät eivät kertoneet ongelmista, saatika siitä että tamma oli myös kantavana, joten ei osattu varautua mihinkään.

Kolme vuotta yritin tamman kanssa hankkia molemminpuolista luottamusta ja kunnioitusta, mutta tuntuu, että meillä ei vaan valitettavasti kemiat kohtaa, mikä on todella kurja juttu. Minnin yksi entisistä omistajista laittoi mulle viestiä, ja kysyi kuulumisia. Hän olikin innokas hankkimaan Minnin itselleen takaisin alkuun ainakin siitoskäyttöön, ja he tulevatkin hakemaan tamman sunnuntaina. Vielä keväällä mielestäni paras ratkaisu olisi ollut laittaa tamma kokonaan pois, mutta toisaalta nämä tulevat omistajat tuntevat hevosen ja tietävät sen ongelmista jo valmiiksi, ja voivat antaa Minnille vielä mahdollisuuden. Tuntuu kurjalta että meillä ei synkannut, mutta Minni pääsee viettämään loppuelämää rennoissa merkeissä ennestään tuttujen ihmisten pariin, joten parempaa ratkaisua ei olisi voinut olla. Kaikkia ei ole vain tarkoitettu kaikille. Olenkin kiitollinen siitä, että Minnin hankin; se jätti meille maailman hienoimman varsan, Jullen, ja opetti minua kaikessa mahdollisessa enemmän kuin mikään muu hevonen tähän mennessä♥

Aion tehdä minun ja Minnin kolmen vuoden taipaleesta vielä oman postauksen, jossa syvennyt paremmin asioihin.

Sitten palataan päivässä taaksepäin, tulevaan lauantaihin, ja vähän iloisemman asian pariin! Olen teille vihjaillut tässä loppukesästä jostain muutoksesta, ja nyt vihdoin asian varmistuttua kerron siitä teille. Olen haaveillut siis uudesta heppa-ystävästä jo pidemmän aikaa, selaillut varmaan vuoden erilaisia myynti-ilmoituksia, kysellyt valehtelematta kymmenistä (luku taitaa olla lähempänä sataa) eri hevosista ja käynyt kokeilemassa useampaa. Ja vihdoin SE-OIKEA on löytynyt ja muuttaa meidän tiimiin lauantaina! Vielä en kerro millaisesta moposta on kyse, mutta sen paljastan että säkä on rapiat 165cm. Kaikki aikanaan, kerron aivan varmasti millaisen menopelin hankin kunhan saadaan se tänne kotio asti :)

Tässä teille esimakua; uuden hepan perä :D

Syksystä vielä sen verran lisää, että paljon tapahtuu luultavasti vielä. Ladylla vaivaa jalat vähän väliä, ja ollaankin pyöritelty mielessä milloin on oikea aika laittaa Lady Natalian viereen lepäämään. Myös Onni-kani on sairastellut, joten ollaan pohdittu sen päästämistä kanien taivaaseen. On valtavan ihanaa omistaa eläimiä, niistä on niin paljon iloa, mutta toisaalta, aina välillä tulee loppu vastaan, ja on osattava luopua niistä. Tarvitsee vain ajatella sitä kaikkea ihanaa mitä on ollut. Tällainen aikakausi meillä on tällähetkellä menossa, ehkä se tästä helpottaa, ainakin toivotaan niin.

©Riikka Tuomi

Toivekuvapostaus- ideoita

Hei vaan hei. Mieleeni juolahti idea, ja päätin nyt toteuttaa sen. Aion siis tehdä jonkinsortin toivekuvapostauksen, ja tarvitsisin siihen teidän lukijoiden apua. Kommentoikaahan tämän postauksen kommenttikenttään aiheita/ideoita. Julkaisen sitten jossain tulevassa postauksessa kuvia, jotka minulle tulee asioista ensimmäisenä mieleen. Saa siis olla esimerkiksi tunnetiloja, aikoja, tapahtumia, paikkoja jne mitä vaan tulee mieleen (esimerkiksi: epäonnistuminen, lemppari keväinen kuva jne).

Iso kiitos kaikille ketkä ilahduttavat minua kommenteillaan ♥

Kuvapläjäys

Mun on pitänyt jakaa teille tänne jo pitkään kuvia siitä, kun käytiin kuvaamassa kaverini Siirin ratsastustuntia Riikan kanssa jo heinäkuussa. Ratsastustunti-kuvien julkaisu on venynyt siitä syystä, etten ole saanut kuvia vielä isommassa koossa, joten laitan tänne muutaman Riikan ottaman. Siiri siis ratsasteli minullekin tutulla Roosa-suokilla, oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa moikkaamassa vanhaa heppaystävää, ja päästä kuvaamaan kunnon laitteilla! Koulutunnin päätteeksi käytiin ottamassa myös muutama uintikuva.

Kaikki postauksen kuvat joko ©Riikka Tuomi tai ©Sabina Tuomi

Roosa-heppa ja minä sillävälin kun Siiri kävi vaihtamassa uikkarit

Lisää heppakuvia heinäkuulta. Näitä "vanhoja" kuvia on kertynyt, ja en ole harmikseni ehtinyt näitä jakamaan vielä missään, joten pahoitteluni siitä että näin paljon tulee ihan kerta rysäyksellä.

Ehkä kaikkein tunnelmallisin kuva koko kesältä, Julle & Lady ♥ ©Riikka

Mahtava parivaljakko, kääpiö-Julle ja jättis-Lady :D

Bansku

Minni

Roki & Sikke

Joy

Kesävieraat Joy ja Roki lähtivät viikonloppuna ihan uuteen paikkaa, sillä omistaja löysi uuden kivan tallipaikan tytöille. Siellä Joy & Roki saa kaverikseen yhden lv-tamman ja suomenhevostamman. Voitte olla varmoja, että näistä kahdesta mukavasta kaverista kuullaan lisää täällä, viimeistään ensi kesänä jos ei jo aiemmin!

Kesäheppa Elli

Kesäheppa Anni

Kesäheppa-Morkkis ja orin leveä hymy

Haleja ei voi koskaan olla liikaa ♥ Julle

Vappu

Sitten muutama toissapäivänä napsittu kuva, kun käytiin ponien kanssa ehostautumassa tallissa; selvitettiin harja ja häntä, käytiin pienellä lenkillä ja Riikka kävi nappaamassa molemmista shettiksistä vielä uudet "rakennekuvat". Bansku on tässä lajissa jo aika haka, seisoo paikallaan kuin viilipytty ja sijoittelee jalkansakin kivasti paikoilleen. Vapun kanssa on aina enempi taistelua, poni menee eteenpäin/ taaksepäin/ sivulle/ laskee tai nostaa päätään, ja lopulta saatiin yksi tuollainen kuva, jossa poni seisoo kyllä todella supussa. Mutta ei sille mahda mitään, jos poni on 22-veenä vielä adhd niin sitten on. Ehkä se Banskun ikäisenä kuuden vuoden päästä osaa olla hetken aloillaan. Ehkä. :D

Anni, Elli ja Morkkis viettävät meillä laidunlomaa vielä ainakin toistaiseksi, sillä tarkkaan ei olla omistajien kanssa sovittu miten pitkään hummat lomailevat. Noh, jokatapauksessa saattaa olla, että joitain muutoksia tapahtuu hevosrintamalla, mutta ei siitä sen enempää. Kesä alkaa olla lopuillaan, ja me valmistaudutaan pikkuhiljaa tallikauden aloittamiseen :) Milloin teillä hevosilla loppuu kesäloma, vai onko laidunkausi jo loppunut? 

Ratsastelua Sikellä, Joyllä ja Eetulla

Ihan ens alkuun haluan sanoa, että bannerin alapuolella olevaan sivu-joukkoon on tullut yksi palkki lisää, sillä tein kirppis-osion. Tällähetkellä siellä on vain muutama hassu tuote, mutta lisäilen sinne itselleni tarpeetonta tavaraa aina kun sellaista kohtaan, varustehuoneessa on varmasti vino pino ylimääräistä kampetta :) Mikäli kiinnostuit jostain tuotteesta, laita ihmeessä s.postia tai kommentoi, hinnat eivät ole ihan kiveen hakattuja joten tarjouksiakin saa heittää :) 

Viime viikolla ratsastelin Sikellä meidän pellolla, ja seuraksemme liittyi Janni sekä kesäheppa Joy. Hepat tulivat todella hyvin toimeen, seistä könöttivät vierekkäin, vaikka laitumella Sikke on näyttänyt tulokkaalle melko hapanta naamaa yhdessä Rokin kanssa.

Ratsastelin Sikellä hetken aikaa käynnissä, kunnes siirryin ravailemaan. Tehtiin paljon ympyröitä ravissa, ja loppuakohden Sikke alkoi hakeutumaan jo ihan kivaan muotoon, ja ravaili rennon letkeästi jopa ympyröillä. Janni myös ravaili Joylla, ja Joyn ravi on kyllä niin ponimainen, että meno näytti oikein pehmeältä. Joylla ei ollut kenkiä ja kaviot olivat kasvaneet pitkähköiksi, joten kovin pitkään ei ratsasteltu. Kengittäjä kävi kuitenkin nyt maanantaina lyömässä Joyn kenkään, ja vuoli sekä laittoi myös Sikelle kengät uudelleen.

Sitten kerron teille vähän uudemmasta tuttavuudesta; olen nyt muutaman kerran käynyt ratsastelemassa yhden puolitutun hevosella. Kyseessä on lämminveriruuna, Eetu, jonka omistaja tarvitsi ruunalleen liikutusapua. Eetu-heppa oli oikein mukava, tosin eipä se paljoa selästäkäsin osannut, mutta sellainen perusvarma maastomopo varmaan kuvaa ruunaa parhaiten.

Maastossa Eetu on varmasti elementissään, vähän se jumitti välillä testaillakseen ratsastajaa, mutta se menee kyllä ihan minne tahansa turhia kyselemättä!

Eetulla ratsastelussa on vain yksi pieni haaste; ravi. En ole varmasti ikinä ratsastanut hevosella, jolla on yhtä pompottava ravi! Ei siis toivoakaan että harjoitusravissa siellä istuskelisi, sillä jo keventely kyydissä oli välillä haastavaa. Ruunahan ei mitään erityisiä kiemuroita osaa, mutta muutoin oikein kiltti ja toimiva peli, joka toimii liinassakin ääniavuilla. Hämmästyin suuresti, sillä ratsastelin hetken myös ilman satulaa, ja etenkin Siken selkään verratessa Eetulla on valtavan pehmeä selkä, ja siellä on mukava istua!

Varmaksi en osaa sanoa, kuullaanko Eetusta vielä minkä verran täällä blogin puolella. En ole ollut Eetun omistajan kanssa nyt yhteyksissä, mutta saattaa olla että hän on löytänyt Eetulle vuokraajan, joten minun palveluksiani ei välttämättä enää tarvita. Kiva heppa kuitenkin kaikinpuolin, ja jos vaan tilaisuus tulee niin mielelläni käyn jotain Eetun kanssa puuhastelemassa :)

Uudet varustehankinnat

Kun lukio oli loppusuoralla, en tiennyt edelleenkään mitä tahdon tehdä isona. Jätin korkeakoulu-haut suosiolla väliin, ja mietin, että välivuosi töitä tekemällä voisi olla hyvä ratkaisu. Toisin kävi, tällähetkellä olen köyhä opiskelija, joka aloitti torstaina koulun Mäntän ammattikoulussa sisustaja-linjalla. Musta tuntuu, että tää vois olla oikeasti se ala, jolla tahdon töitä tehdä. Sisustaja kuulosti alunperin minun korvaani vaan ihmiseltä, joka ompelee verhoja ja suunnittelee missä nurkassa sohvan tulisi olla olkkarissa. Luuloni osoittautuivat täysin vääriksi, kunhan perehdyin ensin alaan tarkemmin. Meillä koulussa opetellaan siis verhoilua ja suunnitellaan millainen talo on sisäpinnoiltaan, mutta myös valtavasti muuta, kuten esimerkiksi lattian laminointia, ikkunoiden ja ovien asennusta, koristemaalausta, 3D tulostusta, tapetointia ja vaikka mitä muuta. Toisinsanoen, raksaporukka tekee talon valmiiksi ulkoapäin, sisustajat tekevät kaiken talon sisäpuolelle väliseinistä lähtien. Toki sähkö- ja putkimiehet otetaan avuksi, mutta hekin vetävät johdot ja putket sisustajan antamien ohjeiden mukaisesti. Odotan suurella innolla sitä, että päästään oikeasti tositoimiin!

Ajatella, että ylppäreistäkin on jo monta kuukautta!

Ylläolevalla tekstillä yritin monien mutkien kautta johdaletta itse aiheeseen, köyhän opiskelijan siis pitäisi säästää rahaa, eikä esimerkiksi ostaa uusia heppailutarvikkeita. Itselleni perustelen, että viimeisimmät ostokseni olivat hyviä sijoituksia, sillä halvalla löysin, ja nyt ei tarvitse stressata uupuvia varusteita ihan niin paljoa.

Ensimmäisenä ihan super ihana 115cm toppaloimi Jullelle. Horzen, ehkä 200g täytteellä oleva ulkotoppis, jonka nappasin lähiseudulta mukaani 20€:lla. Jullellahan ei vielä toppista ole, ja viimetalvena oli urakka miettiä mitä pukee kylmimmillä keleillä pienen ponin päälle. Nyt alkaisi Jullella pikkuhiljaa olla kasassa oma selviytymispaketti tämän toppiksen myötä.

Tällähetkellä mun aivan lempparihuopa, joka oli pakko saada! Löysin facebookin heppakirpulta tälläisen DominGo -merkkisen tumman huovan, jossa on molemmilla puolilla taskut! En tosin ole varma mitä laitan taskuihin joskus ratsastuksen ajaksi, mutta epäilen että nekin tulevat käyttöön jossainvaiheessa. Hintaa tuli 10€ sisältäen postikulut.

Niin-ikään myös facebookista hevostarvikekirpputorilta 155cm fullneck-fleeceloimi. Vähän jo kulahtanut, mutta ajaa meillä varmasti asiansa! Ihan satavarma en hinnasta ole, mutta muistaakseni 10€ hujakoilla postikuluineen. Tämän loimen kanssa kävi sinänsä hassusti, että myyjä myi tämän minulle 145cm kokoisena, mutta avattuani paketin lapussa luki 155cm. En jaksanut alkaa tätä enää lähettämään takaisin, mutta ehkä tämäkin löytää käyttäjänsä jossainvaiheessa :)

Toinen vähän siistimpi fullneck-fleece 145cm. Ylläoleva ruskea loimi oli tarkoitus hankkia Sikelle, mutta sehän oli armotta liian suuri. Siispä uusi yritys, ja tälläkertaa saatiin sopiva fleece kuivattelua varten. Tykkään kovasti, ja Sikellä on vieläpä paljon sinisiä varusteita, joten tämä mätsää meidän väreihin loistavasti.

Kuva: Muropaketti.com

Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä. Itselleni kävin hakemassa Jyväskylän Gigantista uuden puhelimen, ja mukaani tarttui Honor 7 lite. Vanha Sonyn luuri sanoi sopimuksensa irti vähän yli vuoden yhdeiselon jälkeen; ei enää käynnistynyt ja takkuili jatkuvasti jo ennen lopullista tilttaamista. Olen ollut kovin tyytyväinen uuteen puhelimeen, se toimii, on todella nopea ja tehokas, ja kamerat ovat olleet ihan huippuhyviä (postauksen varustekuvat otettu ko.kännykällä)! Aluksi kauhistelin 5,2" näyttöä, että miten iso se on, mutta nyt tuntuu, että ei se näyttö paljon pienempi voisi kyllä ollakkaan. Olen kaikinpuolin tyytyväinen tähän hankintaan, vaikka hinta ehkä ostohetkellä hieman kirpaisi, pihi kun olen!

Seuraavassa postauksessa esittäytyy uusi tuttavuus, jota olen käynyt ratsastelemassa muutaman kerran. En malta odottaa kertoa tyypistä lisää, mutta kaikki aikanaan :)

DIY - suitsiteline

Pakko myöntää, että omaan pienen pihiyden piirteen, ja yritän keksiä aina keinon säästää. Tänäpäivänä ostan lähes kaikki ulkoloimet esimerkiksi facebookin heppakirppiksiltä, sillä käytettynä ostaessa voi säästää sievoisen summan! Fleecet, tallitarvikkeet ja kaikki edullisimmat ostokset teen kuitenkin netin hevostarvikekauppojen kautta, ja tuotteet laitan ostoskoriin yleensä niiden ollessa alennuksessa.

Meillä on ollut tähänasti käytössä suitsitelineenä varustehuoneessa tavallinen naulakko, ja osa suitsista on roikkunut naulassa. Kaverilta sain idean toteuttaa meillekin oikeasti edullisesti suitsitelineet, tai miksei niissä voi pitää vaikka mitä muutakin roikkumassa, mutta itse koin tarpeellisimmaksi uusia suitsien telineet.

Vaihe 1) Etsi jostain kuiva pyöreä puunpätkä (esimerkiksi puuliiteristä), itse käytin halkasijaltaan noin 5cm vahvuista haapaa.

Vaihe 2) Pätki puu osiin oman maun mukaan, itse sahasin noin 3-4cm pätkiä. Poraa kiekkojen keskelle reijät, näin vältät puun halkeamisen kiinnitysvaiheessa.

Vaihe 3) Hanki ruuveja, jotka ovat vähän pidempiä kuin puukiekot. Poraa puukiekot seinään kiinni haluamallesi etäisyydelle toisistaan.

Vaihe 4) Mikäli haluat, voit kirjoittaa puukiekkoon hevosen nimen, tai vaihtoehtoisesti kiinnittää tekstillisen teipinpalan puukiekon päähän. Näin suitset eivät mene sekaisin, ja esimerkiksi muiden käyttäjien on helppo tunnistaa mille hevoselle mitkäkin suitset kuuluvat.

Suitsien niskahihna ei kärsi, kun se on pyöressä telineessä, eikä esimerkiksi roikkumassa ohuessa naulassa.

+Vinkki mikäli haluat suitsitelineistä hieman vinot, ettei suitset putoa niin herkästi; sahaa kiekon toinen reuna vinoksi ja aseta vino puoli seinää kohti niin, että alareuna on pidempi kuin yläreuna. Näin telineestä tulee kaltevampi, ja suitset nojaavat enemmän seinää kohti, jolloin ne pysyvät paremmin kiekkojen päällä.

Itse olen ainakin tykännyt kovasti uusista telineistä, ne olivat lähes ilmaiset, ja eivät mielestäni ole yhtään hullumman näköiset. Itseasiassa paljon siistimmät kuin edelliset naulakkoviritelmät.

Kuulisin mielelläni mielipiteitä, onko tällaiset DIY-postaukset täysin turhia, vai kiinnostaako teitä lukea tälläisiä lisää?

Uusi kesävieras - Joy

Talli on saanut pikkuhiljaa uutta ilmettä, sillä hankin sinne yhden uuden hyllyn, ja järjestelin paikkoja uudelleen. Nyt on purnukat sun muut välineet taas ainakin toistaiseksi siististi. Lisäksi hankin Ikeasta ehkä maailman kätevimmät ruokaboksit. Nämähän ovat virallisesti Sortera-jäteastioita, mutta monet käyttävät näitä talleilla rehulaatikkoina. Ei ole meilläkään enää rehusäkit pitkin lattioita, vaan kätevien kansien takana piilossa. Eivätkä olleet hinnan kirossa, nämä pienemmät boksit maksoivat vähän päälle kuusi euroa kappaleelta, ja tähän pienempään astiaan menee hyvin yksi 25kg rehusäkki.

Lisäksi olen saanut loimien pesu-urakan päätökseen. Tänävuonna hieman luistin hommasta, ja pesin vaan talliloimet ja yhden sadeloimen. Tosin, loimia oli silti aika iso pino painepesurin käsittelyä odottelemassa, vaikka vaan murto-osan raahasin pesupaikalle.

Käväistiin Roosan kanssa toissapäivänä Sikellä ja Rokilla tekemässä pikainen maastoreissu, kun oli kerrankin sateeton päivä, ja molemmilla aikaa. Sikke meni Roosan kanssa edellä, ja ihme kyllä, vähän pelokkaasta maastoiluhepasta on kuoriutunut oikein reipas maastomopo joka ei pelkää juuri mitään. Roki taas oli sitäkin vauhkommalla tuulella, pelättiin pihassa olevaa autoa, marjapuskien verkkoja ja lopulta viereisellä tiellä menevää pyöräilijää! Pitkää lenkkiä ei ehditty tekemään, kun marjametsään tullut autoilija tukki kulkureitin, joten käännyttiin pian takaisin. 

Rokilla oli ensimmäistä kertaa käytössä omistajan ostama uusi rungoton, muuten satula tuntui todella mukavalta mutta kaikeksi harmiksi se painoi ikävästi aavistuksen hevosen säkää, joten tuo menee vaihtoon. Lenkin päätteeksi vielä pestiin letkulla hevoset, ja erityisesti Roki oli moneen kertaan jonottamassa vuoroaan, koska se nauttii niin kovasti pesusta.

Maastoreissusta on vielä lyhyt videokooste. Mikäli video ei pyöri alapuolella, pääset katsomaan sen tästä.

Eilen meidän heppatiimiin saapui uusi asukas, Rokin omistaja hankki toisen hevosen itselleen, ja se tuli meille tutustumaan uusiin kavereihin ennen omaan talliinsa muuttamista. Kyseessä on siis Prairie Joy, "Joy", 6-vuotias lämminveritamma. Heti jo ensinäkemältä todella mukavan oloinen hevonen ja ihan super kiltti! On siis samalla laitumella Rokin ja Siken kanssa, koska muuttaa syksyllä samalle tallille Rokin kanssa. Sikke alkaa pikkuhiljaa hyväksymään Joyn laumaan, mutta Roki on vähän hitaasti lämpenevä, ja ajaa uutta tulokasta kauemmas veräjältä. Samaa Roki teki Siken kanssa aluksi, mutta nyt ne ovat niin hyvää pataa, että tuntuu kuin ne olisivat aina olleet yhdessä. Vie tietenkin aikansa, kun nuo ovat tutustuneet kunnolla toisiinsa, mutta uskoisin näiden tulevan hyvin juttuun keskenään!

Studiossa Been kanssa

Mieleeni juolahti ajatus, että valkoinen poni mustaa taustaa vasten ei voi olla huono yhdistelmä. Pari hetkeä myöhemmin väitteeni osoittautui täysin oikeaksi. Näiden "studiokuvien" kuumin aikakausi taitaa pikkuhiljaa väistyä, mutta me päätettiin ottaa Banskusta tällaiset kuvat meidän tallinovella. Otettiin Sikestä noin vuosi sitten vastaavanlaisia kuvia, mutta laatu oli ihan toista luokkaa, sillä kuvasimme silloin minun kamerallani. Riikka lähti mielellään kuvaamaan uudella kamerallansa Beetä, kun kerroin millaisia kuvia haluan.

On varmasti vaikea löytää helpompaa kuvattavaa mitä tämä poni on; vedin Banskulta riimun pois päästä ja houkuttelin sen leipäpalalla oikealle kohdalle seisomaan. Siihen poni jäi, ja jaksoi jopa poseerata hetken, tosin hyvin pienen hetken. Yritin saada ponin mielenkiinnon herätettyä rapistelemalla leipää taskussani; tämä johti siihen että poni veti korvat luimuun ja odotti namuja :D Soitin myös kännykästäni hevosen hirnuntaa, ja ehkä kahden sekunnin ajan Bee kuunteli sitä, kunnes lähti tallinovelta vaeltamaan rehulaatikoiden luo ja nuolemaan niiden kansia. Saatiin kuitenkin useita hyviä otoksia aikaan!

Papukaija tahtoo keksin -ilme :D

Vaikka kuvat olivat valmiiksi jo melko hyviä, meni niiden jälkikäsittelyssä aikaa jonkin verran. Kaikki valokuvausta harrastavat varmaan tietävät (etenkin jos ovat ottaneet vastaavanlaisia kuvia), että ei se tausta valmiiksi täysin musta ole. Taustan muokkaamisen lisäksi muokkasin hieman ponin värejä kirkkaammiksi. Itse voin  myöntää, että en ole vuosiin laittanut tänne blogiin yhtäkään kuvaa, jota en olisi muokannut yhtään. Jokaisen kuvan kohdalla muokkaan ainakin värejä sekä valoa ja varjoa (en tosin läheskään näin paljoa kuin näissä kuvissa). Voisihan sitä tehdä joskus kuvanmuokkaus-postauksen, jossa esillä olisi niin alkuperäinen kuva kuin muokattukin?

Näiden ovi-aukolla otettujen kuvien (ja monien herkkujen ja halien antamisen) jälkeen jatkoimme matkaa meidän pellolle, jossa Riikka kuvaili Banskua vähän lisää. Saatiin meistä myös muutama yhteiskuva, tosin näin jälkeenpäin harmittaa, sillä olisin halunnut itsekin vähän ehostautua kuvia varten. Täytynee seuraavalla kerralla heittää mekko päälle ja pakkelit naamalle, niin saatan olla omaan osuuteeni tyytyväisempi, ehkä :D

"Päivää, löytyiskö sitä leipää vielä muutama pala" t.Bansku

Siirryttiin vielä välissä toiselle pellolle, jossa oli tuollaisia keltaisia kukkia. Pian matkamme jatkui takaisin ponien laidunta kohti, sillä tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle ja ukkonenkin alkoi jo pelottelemaan. Hevosten laitumet ovat meidän tien varrella, mutta veräjän kohdat kuitenkin ovat toisella puolella peltoa. Äite oli viemässä kuivia heiniä hevosille, joten huikkasin hälle että vetää virrat hetkeksi pois niin päästään oikasemaan Been kanssa. Avasin siis langat nupeista hetkeksi, ja menimme Banskun kanssa lankojen ali laitumelle. Käsittämätöntä, että poni joka pelkää kuollakseen lankoja, tuli taas perässäni paimenlangan ali kun sitä pikkusen nostin! Siedätys on auttanut tähänkin, ja luotto kun pelaa molemmin puolin, niin mikä vaan asia onnistuu ♥

Kertokaa ihmeessä mitkä kuvat olivat lemppareitanne; mikä ihastutti tai vaihtoehtoisesti mikä vihastutti. Kaikki palaute on tervetullutta :)