perjantai 26. helmikuuta 2016

Mäntyjä välipalaksi

Ihanaa, kun on lukuloma, ja pääsen joka aamu talliin. Kun kouluni on alkanut klo 8, en ole ehtinyt aamutalliin, joten äite ja iskä on laittanut hevoset ulos ja siivonneet tallin. Usein kyllä tuntuu siltä, että voisi jäädä näin lomaillessa sängyn pohjalle köllimään vielä hetkeksi, mutta kyllä sitä nopeasti virkistyy kun lähtee ulos. Ja kivaa viihdettä tallihommiin tuo apupoika Oliver, joka auttaa siivoamaan karsinat ja hakemaan puhtaat purut. Ennen töiden aloittamista kolli käy kuitenkin antamassa pupuille aamuhalit.
Meidän pupupojilla oli eilen 4-vuotis syntymäpäivät! En yhtään jaksa ymmärtää milloin ne ovat noin paljon vanhentuneen, sillä vastahan ne meille tulivat. No, joka tapauksessa, paljon onnea Laku, Pete ja Onni!
Hevoset olivat toissapäivänä syöneet päiväheinänsä niin äkkiä, että päätin otttaa ahkion ja vesurin mukaan, ja lähteä etsimään jotain nakerrettavaa hevosille. Löysin meidän talon takaa tien vierestä paljon männyntaimia, joita nappasin mukaani, ja vein hevosille. Yllätyin suuresti, kuinka tuo pulkka oli niin kamalan suuri järkytys Sikelle, joka kuitenkin on entisenä ravihevosena vetänyt perässään jos jonkinmoista rapisevaa asiaa.
Vedin männyntaimet ahkiolla laitumelle asti, ja Sikke tietenkin villitsi myös Ladya omilla laukka-pukki-piruetti-kuvioillaan. Hetken energianpurkamisen jälkeen tammat kuitenkin keräsivät rohkeutensa, ja tulivat yhteistuumin tutustumaan pulkkaan. Ahkio ei kuitenkaan näitä isoja ja rohkeita hevosia kauaa pelottanut, joten Sikke päätti muovailla hampaillaan ahkion reunoja vähän terävemmiksi.
Männyt eivät liiemmin kiinnostaneet ketään, sillä Bansku ja Julle näyttivät vain hapanta naamaa risuille, ja Vappukin kävi vain välillä tökkimässä taimia turvallansa, josko niiden alta olisi paljastunut jotain kivempaa. Lady oli ainoa, jolle oikeasti maistui männynkuoret ja neulaset, kun Sikke keskittyi syömään kuusiaitaa laitumen reunalta.
Minni olikin taas asia erikseen, sillä en ymmärrä mitä tuolla ponin pienessä mielessä oikein liikkuu. Minniä ei kiinnostanut syödä oksia, vaan se halusi mielummin kaivaa niitä mahansa alle. Minni siis kauhaisi etukaviollaan männyntaimea, kuopaisi sen mahansa alle ja peruutti muutaman askeleen. Minni matkustikin takaperin ympäri tarhaa aina siihen asti kunnes haettiin hevoset talliin.
Minnille hankin uuden sadeloimen Hevarin alennusmyynneistä, sillä löysin tuollaisen tosi kivan ja sopivan fullneck fleecevuorellisen sadeloimen vain 49€:lla (norm.79€). Sanoin jo, etten osta enää hetkeen mitään uutta hevosille, mutta annoin ostoksen itselleni anteeksi nopeasti, sillä myin yhden Minnille liian pieneksi todetun sadeloimen tutuille. Tässä tapauksessa kaikki voittivat, sillä Minni sai uuden paremman kokoisen loimen, ja edellinen liian pieni loimi sai sopivankokoisen käyttäjän.
Ensiviikolla on hiihtoloma, ja siskojen ollessa kotona olisi tarkoitus ratsastella taas pitkästä aikaa, ja saada kuvamateriaalia. Kirjoittelen taas tänne blogin puolelle varmaankin ensiviikon puolella, mutta sitä odotellessa muistattehan seurata meitä instagramissa ja tilata youtube-kanavani. Lisäksi olisin kiitollinen mikäli kommentoisitte ja/tai käyttäisitte noita tekstin alapuolella olevia mielipidenäppäimiä. Mukavaa loppuviikkoa :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti