Minnillä ratsastus

Näin hiihtoloman kunniaksi päätin ratsastaa Minnillä pitkästä aikaa, tai ainakin yrittää sitä. Otettiin hevoset vähän aiemmin talliin, jotta päästiin hevosten laitumelle vielä valoisan aikana pyörimään. Minnillä en ole ratsastanut vuoteen, sillä ollaan yritetty rakentaa meidän suhdetta vakaammalle pohjalle, ja touhuttu kaikennäköistä maastakäsin. Kesällä hevosten laitumella ollessa en hirveitä tehnyt Minnin kanssa, sillä laitumelta otto on hankalaa, kun Lady ja Sikke hyökkivät portilla edessä. Lisäksi liikutus kesällä oli vähäistä Minnin sairastaman kaviokuumeen takia.

Lähimetsässä liikuskeli hirvi, joka sai Minnin villiintymään eräänä päivänä

Laitoin Minnin valmiiksi, ja lähdettiin yhdessä Roosan ja Siken kanssa laitumelle, sillä Roosa ratsasteli samaan aikaan Sikellä. Minni on aina selkäännousussa yrittänyt livistää alta karkuun, joten iskä tuli pitämään kiinni hevosesta. Muutamien yritysten jälkeen pääsin kyytiin, ja tuttuun tapaan kun iskä päästi Minnin irti, se lähti täyttä laukkaa. Minnin laukka on sen verran tasaista että siellä on melko mukava matkustaa, kunhan ei jää ohjiin roikkumaan. Hetken yhteisen laukkaamisen jälkeen minun ja Minnin tiet kuitenkin erosivat, sillä satulavyö oli löystynyt sen verran että satula kierähti toiselle kyljelle, ja minä jäin matkasta siihen paikkaan. Minni jatkoi yksinään eteenpäin, ja laukkasi pitkään vielä minun maatessani hangessa. Meni jonkinaikaa ennenkuin saatiin Minni taas kiinni, käytiin tallin kautta korjaamassa satula uudestaan selkään, ja menin vielä hetkeksi istumaan vaan selkään, ettei Minnille jää muistikuvaa siitä, että pääsee ratsastajasta pakenemalla eroon.

Minnin suojat, huopa ja otsis ovat tietenkin vihreitä.

Minni oli aivan yltäpäältä hiessä, kun purin siltä varusteet pois. Minnillä on ihan ymmärrettävästi surkea kunto vähäisen liikutuksen takia, joten pikkuhiljaa pitäisi keksiä jotain mukavaa tekemistä, millä saisi tuota ponin kuntoa vähän kohotettua ilman ratsastusta. 

Putoamisessa ei onneksi käynyt pahasti, muutakun löin vasemman kyynärpääni jäiseen maahan. Muutaman päivän kyynärpää oli kipeänä, mutta nyt ei juuri enää mustelmaakaan erota, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Minnin kanssa jatketaan edelleen maastakäsin juttuja pääasiassa, ja harjoitellaan jossain vaiheessa avustajan kanssa vain rauhallista selkäännousua, josta nami ponille ja tulen alas. En nyt halua taaskaan hätiköidä, vaikka voisihan sitä luulla että yli kahdessa vuodessa tamman kanssa sujuisi kaikki kuin tanssittu, mutta ilmeisesti vanhat pelot kytevät vieläkin sen verran pinnalla, etten halua ressata Minniä turhaan. Edetään siis Minnin mukaan, ja uskon, että meidän yhteinen tulevaisuus näyttää kaikesta huolimatta valoisalta :)

Joku varmaan saattoi jo huomata, että olen leikannut Minnille lyhyen tukan, sillä sen harja ei kasvanut pidemmäksi vaikka kuinka sitä kasvattelin. Olen jo niin pitkään pyöritellyt mielessäni kysymystä uskallanko leikata Minnille pystytukan, ja lopultakin otin sakset kouraan ja leikkelin harjan. Vielä tuo näyttää aika jyrsityltä, sillä harja piti leikata niin lyhyeksi että pysyy pystyssä, mutta olen varma että hyvä siitä tulee kun se kasvaa vähän pituutta ja saan sen leikattua muotoon :)