Mieleeni juolahti ajatus, että valkoinen poni mustaa taustaa vasten ei voi olla huono yhdistelmä. Pari hetkeä myöhemmin väitteeni osoittautui täysin oikeaksi. Näiden "studiokuvien" kuumin aikakausi taitaa pikkuhiljaa väistyä, mutta me päätettiin ottaa Banskusta tällaiset kuvat meidän tallinovella. Otettiin Sikestä noin vuosi sitten vastaavanlaisia kuvia, mutta laatu oli ihan toista luokkaa, sillä kuvasimme silloin minun kamerallani.
Riikka lähti mielellään kuvaamaan uudella kamerallansa Beetä, kun kerroin millaisia kuvia haluan.
On varmasti vaikea löytää helpompaa kuvattavaa mitä tämä poni on; vedin Banskulta riimun pois päästä ja houkuttelin sen leipäpalalla oikealle kohdalle seisomaan. Siihen poni jäi, ja jaksoi jopa poseerata hetken, tosin hyvin pienen hetken. Yritin saada ponin mielenkiinnon herätettyä rapistelemalla leipää taskussani; tämä johti siihen että poni veti korvat luimuun ja odotti namuja :D Soitin myös kännykästäni hevosen hirnuntaa, ja ehkä kahden sekunnin ajan Bee kuunteli sitä, kunnes lähti tallinovelta vaeltamaan rehulaatikoiden luo ja nuolemaan niiden kansia. Saatiin kuitenkin useita hyviä otoksia aikaan!
 |
| Papukaija tahtoo keksin -ilme :D |
Vaikka kuvat olivat valmiiksi jo melko hyviä, meni niiden jälkikäsittelyssä aikaa jonkin verran. Kaikki valokuvausta harrastavat varmaan tietävät (etenkin jos ovat ottaneet vastaavanlaisia kuvia), että ei se tausta valmiiksi täysin musta ole. Taustan muokkaamisen lisäksi muokkasin hieman ponin värejä kirkkaammiksi. Itse voin myöntää, että en ole vuosiin laittanut tänne blogiin yhtäkään kuvaa, jota en olisi muokannut yhtään. Jokaisen kuvan kohdalla muokkaan ainakin värejä sekä valoa ja varjoa (en tosin läheskään näin paljoa kuin näissä kuvissa). Voisihan sitä tehdä joskus kuvanmuokkaus-postauksen, jossa esillä olisi niin alkuperäinen kuva kuin muokattukin?
Näiden ovi-aukolla otettujen kuvien (ja monien herkkujen ja halien antamisen) jälkeen jatkoimme matkaa meidän pellolle, jossa Riikka kuvaili Banskua vähän lisää. Saatiin meistä myös muutama yhteiskuva, tosin näin jälkeenpäin harmittaa, sillä olisin halunnut itsekin vähän ehostautua kuvia varten. Täytynee seuraavalla kerralla heittää mekko päälle ja pakkelit naamalle, niin saatan olla omaan osuuteeni tyytyväisempi, ehkä :D
 |
| "Päivää, löytyiskö sitä leipää vielä muutama pala" t.Bansku |
Siirryttiin vielä välissä toiselle pellolle, jossa oli tuollaisia keltaisia kukkia. Pian matkamme jatkui takaisin ponien laidunta kohti, sillä tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle ja ukkonenkin alkoi jo pelottelemaan. Hevosten laitumet ovat meidän tien varrella, mutta veräjän kohdat kuitenkin ovat toisella puolella peltoa. Äite oli viemässä kuivia heiniä hevosille, joten huikkasin hälle että vetää virrat hetkeksi pois niin päästään oikasemaan Been kanssa. Avasin siis langat nupeista hetkeksi, ja menimme Banskun kanssa lankojen ali laitumelle. Käsittämätöntä, että poni joka pelkää kuollakseen lankoja, tuli taas perässäni paimenlangan ali kun sitä pikkusen nostin! Siedätys on auttanut tähänkin, ja luotto kun pelaa molemmin puolin, niin mikä vaan asia onnistuu ♥
Kertokaa ihmeessä mitkä kuvat olivat lemppareitanne; mikä ihastutti tai vaihtoehtoisesti mikä vihastutti. Kaikki palaute on tervetullutta :)
On varmasti vaikea löytää helpompaa kuvattavaa mitä tämä poni on; vedin Banskulta riimun pois päästä ja houkuttelin sen leipäpalalla oikealle kohdalle seisomaan. Siihen poni jäi, ja jaksoi jopa poseerata hetken, tosin hyvin pienen hetken. Yritin saada ponin mielenkiinnon herätettyä rapistelemalla leipää taskussani; tämä johti siihen että poni veti korvat luimuun ja odotti namuja :D Soitin myös kännykästäni hevosen hirnuntaa, ja ehkä kahden sekunnin ajan Bee kuunteli sitä, kunnes lähti tallinovelta vaeltamaan rehulaatikoiden luo ja nuolemaan niiden kansia. Saatiin kuitenkin useita hyviä otoksia aikaan!
Vaikka kuvat olivat valmiiksi jo melko hyviä, meni niiden jälkikäsittelyssä aikaa jonkin verran. Kaikki valokuvausta harrastavat varmaan tietävät (etenkin jos ovat ottaneet vastaavanlaisia kuvia), että ei se tausta valmiiksi täysin musta ole. Taustan muokkaamisen lisäksi muokkasin hieman ponin värejä kirkkaammiksi. Itse voin myöntää, että en ole vuosiin laittanut tänne blogiin yhtäkään kuvaa, jota en olisi muokannut yhtään. Jokaisen kuvan kohdalla muokkaan ainakin värejä sekä valoa ja varjoa (en tosin läheskään näin paljoa kuin näissä kuvissa). Voisihan sitä tehdä joskus kuvanmuokkaus-postauksen, jossa esillä olisi niin alkuperäinen kuva kuin muokattukin?
Siirryttiin vielä välissä toiselle pellolle, jossa oli tuollaisia keltaisia kukkia. Pian matkamme jatkui takaisin ponien laidunta kohti, sillä tummia pilviä alkoi kertyä taivaalle ja ukkonenkin alkoi jo pelottelemaan. Hevosten laitumet ovat meidän tien varrella, mutta veräjän kohdat kuitenkin ovat toisella puolella peltoa. Äite oli viemässä kuivia heiniä hevosille, joten huikkasin hälle että vetää virrat hetkeksi pois niin päästään oikasemaan Been kanssa. Avasin siis langat nupeista hetkeksi, ja menimme Banskun kanssa lankojen ali laitumelle. Käsittämätöntä, että poni joka pelkää kuollakseen lankoja, tuli taas perässäni paimenlangan ali kun sitä pikkusen nostin! Siedätys on auttanut tähänkin, ja luotto kun pelaa molemmin puolin, niin mikä vaan asia onnistuu ♥
Oijjoi kuinka ihania kuvia! Bansku <3
VastaaPoistaLempparia on vaikeeta valita kun kaikki ovat ihania, mutta naurahtamaan sai papukaijakerjäys -ilme, ihan mahtava! :D
Kiitos kommentista :) Kieltämättä, itseänikin tuo ilme naurattaa aina kun poni tuon näköisenä katsoo päin :D
Poista